Moniyrittäjä, sijoittaja ja vuorikiipeilijä Veikka Gustafsson mukaan Huutokauppahuone Aleksiin
[Lempäälän - Vesilahden Sanomat, 15.11.2017 / Kari Pusa ]
Ensimmäinen, toinen ja kolmas kerta. Pam! Vasara paukkuu tiheään tahtiin lauantain huutokaupassa. Kotoaan Kirkkonummelta aamulla Lempäälään ajanut Veikka Gustafsson juo keittiön pöydän ääressä pahvimukista kahvia. Hän on ensimmäistä kertaa seuraamassa huutokauppaa, jonka osakkaaksi hän on ryhtynyt.
− Olen mukana monenlaisessa yritystoiminnassa ja huutokauppa sekä vanhojen tavaroiden välittäminen on varsin perinteistä bisnestä. Jos kuitenkin ajatellaan nykyaikaa, niin tämä on oikeasti hallitusohjelmassakin mainittua kiertotaloutta parhaimmillaan. Siitä vinkkelistä tämä on myös cleantechiä, Gustafsson sanoo.
Ennen Huutokauppahuone Aleksin osakkaaksi lähtemistä Veikka Gustafsson oli liikkeen asiakas. Gustafssonin pitkäaikainen ystävä, huutokauppahuoneen Sami Taustila toimitti hänelle 1920–50-lukujen kalusteita Porkkalan Kallbådanin majakkaan, jota Gustafsson isännöi.
− Kallbådan on 1920-luvulla rakennettu kivitalo. Tekniikka ja sisäpinnat tehtiin kokonaan uusiksi. Hommasin kunnostukseen rahoituksen ja olin mukana suunnittelemassa remonttia, jonka liikennevirasto urakoi, hän kertoo.
Veikka Gustafsson tutustui liikekumppaniinsa Sami Taustilaan käydessään aikoinaan laskettelemassa Lapissa Pyhätunturilla, missä Sami Taustila oli töissä.
Molemmat jakavat kiinnostuksen vanhoihin esineisiin. Pitkän ja monipuolisen yritysuran omaava Gustafsson arvioi, että hän voi tuoda satoja vuosia perustaltaan samanlaisena pyörineeseen huutokauppabisnekseen uusia ajatuksia.
− Tämä on mielenkiintoinen bisnes. Pähkitään nyt kimpassa, miten tätä voisi kehittää ja kasvattaakin.
− Kun ajatellaan, että huutokauppahalli täytetään kerran kuussa tavaroilla, tyhjennetään ja sitten taas täytetään, niin varmasti tulevaisuudessa löytyy jokin toinen malli. Onko se sitä, että voit katsoa tavaroita netissä 3D-kuvina vai jotain muuta, se nähdään. Joka tapauksessa moni bisnes siirtyy digitaaliseen maailmaan ja uskon, että niin tämäkin.
Veikka Gustafsson arvioi, että nuoret ovat potentiaalisia asiakkaita huutokauppahuoneelle.
− He ovat valveutuneita monissa asioissa ja tekevät arvovalintoja. Ympäristö-eettisistä syistä he eivät halua hankkia uutta. Valinnoista kertoo myös se, kuinka paljon kaupunkien keskustoissa on kirpputoreja ja kuinka paljon tavara vaihtaa omistajaa netissä.
− Kun katsotaan, mitä tavaraa täältä huutokaupasta löytyy, niin moni tavara on tehty ennen kuin meistä tuli vain kuluttajia. Ne on tehty ihmiselle, kestäviksi ja elämää varten. Nykyään paljon tavaraa tehdään vain sitä varten, että se kulutetaan ja sillä tavalla osallistutaan talouden pyörittämiseen.
Kierrätyksen vastapoolina ovat kodin sisustuksen muoti- ja kausitrendit.
− Ikea teki saman kodin sisustukseen, mikä aiemmin oli tehty vaatteisiin. Ennen vaatteita ostettiin tarpeeseen, sitten tuli muoti ja trendit.
Gustafsson sanoo itse asuvansa mieluiten kodissa, jossa tavaroilla on historia, niillä on tarina.
Gustafssonin yrittäjäura juontaa vuorikiipeilyuran alkuvuosiin. Hän haki sponsoreita kiipeilyreissuilleen, jolloin Hjallis Harkimo kehotti hän perustamaan yrityksen. Yritys tarvittiin, jotta Gustafsson pystyi laskuttamaan sponsoreita.
Nykyisin Gustafsson on lehtikustantaja. Hän omistaa Outdoor Media-nimisen kustantamon, joka julkaisee Retki ja Riista lehtiä. Hän on osakkaana savupiipputehtaassa ja on alusta lähtien ollut mukana Suomen suurimmassa joukkorahoitusbisneksessä Vauraus Suomessa.
– Vauraus rahoittaa suomalaisia pk-sektorin yrityksiä, joiden on hyvin vaikea saada pankkien rahoitusta nykyisessä rahoituskulttuurissa. Näen, että meillä on iso tehtävä ja iso merkitys.
Veikka Gustafsson toimii Vauraus Suomen hallituksen puheenjohtajana.
– Sitä hommaa teen eri vinkkelistä kuin Outdoor Mediaa, missä yritän myydä ilmoituksia alan toimijoille. Sitten voin olla auttamassa Samia, kun hän on tyhjentämässä jotakin huoneistoa Helsingissä. Elokuussa saatan olla neljä päivää majakalla, kun siellä on eri yhtiöiden johtoryhmiä ja hallituksia koolla.
– Se ei tunnu työnteolta vaan innostavalta, mikä on aina ollut minulla johtoajatus. Olen halunnut tehdä sellaista työtä, mikä minua kiinnostaa ja minua kiinnostava uudet asiat. Ja huutokauppa-ala on minulle uutta.
Vuorikiipeilyn rahoittamisen kautta Veikka Gustafsson kertoo saaneensa ymmärrystä ja osaamista yrittämisestä. Hän on sponsorimyynnin uranuurtajia Suomessa.
– Parikymmentä vuotta pyöritin sponsorirahaa, kävin puhumassa, myin valokuvia, tein tapahtumia. Olen nähnyt monenlaisia yrityksiä sponsoritoiminnan kautta. Monet niistä sponssasivat minua vuosia, jotkut jopa vuosikymmeniä. Vaikka en ole käynyt kauppista, voisin elättää itseni myyjänä tai markkinointi-ihmisenä.
Henkisiä ja fyysisiä äärirajoja koettelevalla vuorikiipeilyllä on ollut ratkaiseva merkitys Gustafssonin yrittäjäuralle.
– Missään vaiheessa ei luovuteta. Monissa hankkeissa mennään pienillä resursseilla ja jos voimat ovat loppumassa, siinä erotellaan jyvät akanoista, kuka sen hankkeen vie maaliin asti. Maraton juoksukin alkaa toden teolla 35 kilometrin kohdalla. Siinä katsotaan ketkä juoksevat maalin ja keneltä matka jää kesken.
– Se, että on tottunut koettelemaan itseään fyysisesti ja henkisesti, on mieletön voimavara yrittämisessä. Kiipeilyssä tulee eteen isoja vastuksia, jostakin ei pääse eteenpäin tai se on liian vaarallista. Silloin pitää etsiä jokin toinen reitti tai vaihtoehto, ja sitä tämä yrittäminenkin on. Aina on joku vaihtoehto, ei pidä luovuttaa.
Suomalainen vuorikiipeilijä on mukana kansainvälisessä tutkimuksessa, johon on koottu poikkeusyksilöitä, kiipelijöitä, jotka ovat nousseet yli 8,5 kilometrin korkeuteen ilman lisähappea. He ovat kiipeämisen lisäksi vielä kyenneet johdonmukaiseen toimintaa.
– Innsbruckin yliopiston tutkimuksessa selvitetään, onko meillä kaikilla samanlainen geenivirhe kuin tiibetiläisillä, jotka asuvat siellä korkealla. Kaikki ovat antaneet dna-näytteen ja tuloksia verrataan tiibetiläisiiin. Tutkimus kestää vuosia mutta alkutuloksia on saatu ja tutkijat pitävät yhteyttä.
Vuorikiipeilyä Veikka Gustafsson jatkaa edelleen.
– Siitä ei koskaan pääse eroon eikä ole haluakaan. Käyn Alpeilla vähän koputtelemassa jäätä ja kiipeilemässä kallioilla. Seuraan ja pidän yhteyttä ystäviin, jotka vielä kiipeilevät.
– Sen sijaan ei tulisi mieleen lähteä enää kiipeilemään kasitonnista ja tehdä niitä juttuja, mitä silloin ennen tuli tehtyä. Elämäni on nyt liian hauskaa ja arvokasta, että ottaisin sellaisia riskejä, joita silloin jollakin tavalla onnistuin itselleni perustelemaan.
Veikka Gustafsson puhuu mielellään inhimillisen kasvun tärkeydestä ja ottaa vertailukohdaksi yritykset, jotka tekevät kerran vuodessa tilinpäätöksen.
– Sen jälkeen edessä on puhdas paperi ja seuraavan vuoden tavoitteet. Samalla tavalla meidän jokaisen kannattaisi asettaa tavoitteita vain sen takia, että kun yritämme jotakin, riippumatta siitä tavoitammeko sen, mielenkiinto elämään säilyy eikä elämä uraudu ja tule ongelmia.